Joku minua viisaampi on määritellyt onnellisuuden niin, että pitää olla mielekästä tekemistä, ihmisiä, joita rakastaa ja jotain, jota odottaa.

Ja se on totta. Vaikka asuisi Toscanan kukkuloilla maailman kaunein maisema edessään, niin sen katseluun ehtisi monta kertaa kyllästyä ennen kuin oppisi italiaa niin hyvin että saisi sieltä ystäviä. Rannikolla ystävystyminen on helppoa koska meitä suomalaisia on niin paljon samoin kuin organisaatioita, jotka yhdistävät ihmisiä.

Menin heti ensimmäisenä syksynä opiskelemaan espanjaa Sofia-opistoon. Se oli aivan ratkaiseva päätös tulevaa viihtymistäni ajatellen. Nopeasti ”retkusiipeläiset” tunnistivat toisensa ryhmässä ja tunnin päätteeksi menimme jatkamaan keskusteluja läheiseen baariin viinilasin ääreen. Pieni ryhmämme kasvoi ja loppukeväästä jopa puolisoja alkoi ilmaantua iloiseen seuraamme. Nämä ihmiset, joihin silloin tutustuin ovat edelleen parhaita ystäviäni rannikolla.

Uusia ystäviä saa menemällä erilaisiin tapahtumiin. Niitä rannikolla on niin paljon, että jokainen löytää sieltä itseään kiinnostavaa toimintaa; on opiskelua, kulttuuria, taiteita, matkoja ja hyväntekeväisyyttä. Liikunnasta tai vaikka mölkystä kiinnostuneiden kannattaa seurata eri ryhmien peliaikoja ja mennä mukaan.

Suomalaiset yhdistykset rannikolla toimivat vapaaehtoisin voimin ja niinpä jatkuvasti etsitään myös uusia toimijoita. Jotkut tehtävät organisaatiossa vaativat enemmän aikaa, mutta yleensä sitoutumista vaaditaan vain sen verran kuin se on mahdollista ottaen huomioon, että joku asuu rannikolla pysyvästi, joku on täällä koko talven ja joku vain muutaman kuukauden. Tämä huomioidaan pääsääntöisesti myös jäsenmaksuissa.

Pitää myös itse olla aktiivinen ja muistaa, että kaikki me suomalaiset olemme maahanmuuttajia ja että kaikilla on sama tarve löytää saman henkisiä ihmisiä ympärilleen. Suomessa ystävystyminen on paljon vaikeampaa, koska perheet, ystävät ja valmiiksi rakennettu elämä vievät ison osan arjesta.

Meitä suomalaisia on täällä moneksi. On opettajia ja opiskelijoita, on yrittäjiä ja työntekijöitä, on etätyöntekijötä ja perheitä, jotka ovat tulleet viettämään sapattivuotta ja tietysti myös iso joukko eläkeläisiä. Varsinkin heistä olen löytänyt erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Kotimaassa helposti klikkiydytään omankaltaisten ihmisten seuraan. Täällä olen laajentanut tietämystäni ja maailmankuvaani tapaamalla ihmisiä, jotka ovat eläneet täysin erilaisessa maailmassa kuin minä.

Rannikolla asuvien eläkeläisten joukko on kuin Suomi pienoiskoossa ompelijasta opetusneuvokseen, vaikka ehkä yrittäjätaustaisten osuus on suurempi kuin Suomessa, samoin kuin ulkomailla työuransa tehneiden osuus. Monella minunkin lähipiirissäni on takanaan pitkä ulkomainen ura.

Uusia ystäviä voi saada mistä vaan. Suomalainen tunnistaa toisen suomalaisen ja keskustelu saattaa alkaa vaikka viereisessä pöydässä aamukahviaan nauttivan kanssa. Kun tapaa saman henkisen persoonan, pitää reilusti sanoa, että lähtisitkö kanssani syömään, viinille, taidenäyttelyn avajaisiin, vaeltamaan tai minne mieli tekee. Kun saa yhden ystävän, voi kylkiäisenä saada monta ystävää, sillä täällä on tavallista esitellä ystävät toisilleen ja vetää heidät omien harrastusten ja tekemisten piiriin