Espanjalaisten nuorten suhtautuminen työhön – Espanjassa koettu paradigman muutos
Monet espanjalaiset nuoret pitävät työntekoa pyramidihuijauksena
Espanjassa 1990-luvulla syntyneet nuoret ovat kokeneet merkittävän muutoksen suhtautumisessaan työhön verrattuna vanhempiinsa. Tässä tarkastellaan nuorten muuttuvaa suhdetta työelämään.
Nuorten Muuttuva Työasenne
Nykyiset nuoret työntekijät, kuten sosiaalitieteiden tutkija Isabel Rodríguez, korostavat työn merkityksen muutosta: työ ei ole enää heidän identiteettinsä tai elämänsä keskipiste. Sen sijaan he hakevat merkitystä vapaa-ajasta, harrastuksista ja henkilökohtaisesta kehityksestä. Pandemia on kiihdyttänyt tätä muutosta, kun nuoret ovat joutuneet pohtimaan työn todellista merkitystä elämässään.
Sosiologinen Näkökulma
Sosiologi Mariano Urracon mukaan aikaisemmin työ antoi ihmisille identiteetin ja yhteiskunnallisen aseman, mutta nykynuorille työ on usein epävarmaa, pätkittäistä ja vähemmän merkityksellistä. Tämä on johtanut siihen, että nuoret etsivät identiteettiään ja yhteisöllisyyttään muualta kuin työstä. Urraco huomauttaa, että nuorten kokemus työelämästä eroaa merkittävästi vanhempien sukupolvien kokemuksista, ja tämä heijastuu heidän arvomaailmaansa ja elämäntapaansa.
Taloudellinen Näkökulma
Taloustieteilijä José Ignacio Conde Ruizin mukaan nuorten työsuhtautumisessa Espanjassa on taloudellista rationaliteettia. Kun palkka ja urakehitys eivät vastaa nuorten odotuksia, työn merkitys heidän elämässään vähenee. Conde Ruizin mukaan tämä on luonnollinen reaktio siihen, että työmarkkinat eivät tarjoa nuorille samanlaisia mahdollisuuksia kuin aikaisemmille sukupolville. Monet nuoret näkevätkin elämänmittaisen työuran eläen vain veronmaksulle pyramidihuijauksena, jossa töitä tehdään että joku muu rikastuu.
Työmarkkinoiden Muutos
Työmarkkinat ovat muuttuneet viime vuosina merkittävästi verraten esimerkiksi kymmenen vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen ja työntekijöiden ajattelumalliin. Työvoimatoimisto Randstadin mukaan 58% nuorista olisi valmis jättämään työnsä, jos se ei takaa riittävää elämänlaatua. Tämä korostaa nuorten halua tasapainottaa työ- ja yksityiselämää sekä heidän tarvettaan työssä joustavuuteen ja työn ja vapaa-ajan selkeään erottamiseen.
Nuorten Kritiikki Työmarkkinoita Kohtaan
Nuoret Espanjassa eivät ainoastaan suhtaudu työhön välineellisesti, vaan he myös ilmaisevat pettymyksensä ja kritiikkinsä nykyisiä työmarkkinoita kohtaan. He haastavat vanhempien sukupolvien näkemykset työn merkityksestä ja pyrkivät määrittelemään menestyksen ja hyvän elämän uudelleen omista lähtökohdistaan.
Sukupolvien Väliset Eroavaisuudet
Tämä tuo selvästi esiin sukupolvien väliset eroavaisuudet työsuhtautumisessa. Vanhemmat sukupolvet näkivät työn identiteetin ja statuksen lähteenä, kun taas nykynuoret näkevät sen välineenä toimeentuloon. He arvostavat elämänlaatua ja henkilökohtaista kehitystä enemmän kuin pelkkää taloudellista menestystä.
Nuorten Tavoitteet ja Toiveet
Nuoret eivät hae pelkästään toimeentuloa työstään, vaan myös merkityksellisyyttä ja tasapainoa elämäänsä. He haluavat työn, joka mahdollistaa heille riittävästi vapaa-aikaa harrastuksille ja sosiaaliselle elämälle. Työn ja henkilökohtaisen elämän rajaaminen toisistaan on heille tärkeää.
Tulevaisuuden Työelämä
Tämä päättääkin pohtimaan, minkälainen tulevaisuuden työelämä voisi olla. Onko nuorten asenne työhön pysyvä muutos vai väliaikainen reaktio nykyisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin? Tämä kysymys jää avoimeksi, mutta on selvää, että nuorten suhtautuminen työhön on muuttumassa ja se tulee vaikuttamaan tulevaisuuden työmarkkinoihin.
Pettyneitä työelämään
Tässä käsitellään nimenomaan keskiluokan pettymystä työelämään ja muuttuvia asenteita työtä kohtaan Espanjassa. Vicario, joka on akateemisten piirien ulkopuolelta tuleva henkilö, pitää työelämän pettymystä yleisenä ilmiönä kaikissa sosiaaliluokissa, paitsi liikemiesperheiden lapsilla. Hän toteaa, että jopa kouluttamattomat työtoverit ovat valmiita jättämään työnsä, jos heitä kohdellaan huonosti tai heille ei makseta ylitöistä.
Sosiologi Urraco korostaa, että työhön kohdistuva pettymys saattaa olla erityisen yleistä keskiluokassa, joka on nähnyt aikaisempien sukupolvien sosiaalisen nousun, toisin kuin työväenluokka, joka edelleen näkee kovan työn ja itsensä uuvuttamisen keinona parantaa omaa asemaansa. Urraco mainitsee ”globalisaation häviäjiä”, jotka ovat kehittäneet vahvemman työvastaisen asenteen.
Vicario, jonka isä oli pakasteiden jakelija ja joka itse opiskeli yksityisyliopistossa stipendin turvin, toteaa, että ihmiset luottavat järjestelmään, jos se palkitsee heitä. Hän vertaa omaa tilannettaan ystäväänsä Terrazasiin, joka opiskeli valtiotieteitä, mutta päätyi työskentelemään talonmiehenä, koska se maksoi paremmin kuin mahdolliset akateemiset työpaikat.
Nano, toinen nuori Espanjassa, puolestaan korostaa ahkeruuden tärkeyttä. Hän kritisoi niitä, jotka tulevat varakkaista perheistä mutta hylkäävät koulutuksen ja tuhlaavat vanhempiensa rahat.
Työn keskeinen merkitys elämässä alkoi hiipua Espanjassa erityisesti 2008 talouskriisin jälkeen. Vicario muistaa ajan ennen kiinteistökuplaa ja kuinka ensimmäiset työkokemukset liittyivät taloudellisiin vaikeuksiin.
Espanjassa pohditaankin, että onko työelämään kohdistuva vastenmielisyys pysyvä ilmiö, joka merkitsee työn merkityksen vähenemistä yhteiskunnassa, vai onko se reaktio vaikeaan taloudelliseen todellisuuteen.
Alkuperäinen artikkeli
elConfidencial.com
